Tuovatko nuoret ongelmia vai mahdollisuuksia?
Koulujen alku tarkoittaa myös harrastusryhmien jatkumista. Tämä tuo omat haasteensa seuroille, joiden tavoitteeksi jää houkutella lapsia ja nuoria mukaan toimintaansa. Näin nuoren näkökulmasta on merkittävä ero, lähdetäänkö harrastuskysymystä käsittelemään ratkaisua vaativana ongelmana vaiko tasavertaisena mahdollisuutena.
Millainen on ideaali nuorisoseura? Millaisessa seurassa nuoren on hyvää ja turvallista harrastaa? Ovat kysymyksiä, joita ollaan käsitelty läpi nuorisoseurojen historian. Vastauksia miettiessä sorrumme kuitenkin usein luomaan kuilun ikäluokkien välille. Silloin nuorisoseurojen rikkaudet – kuten eri sukupolvien kohtaaminen – saattavat kärsiä.
Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi on meissä jokaisessa iästä huolimatta. Sen kuuluisi mielestäni olla keskiössä harrastustoimintaa järjestäessä. Tasa-arvon ikäryhmien välillä ei tulisi tarkoittaa iän mukaisen tason unohtumista, vaan ennemminkin yhtäläistä mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä kuulluksi ja arvostetuksi tulemista. Jos jäämme jumiin siihen, mitä kaikkea lapsi ei vielä voi tehdä, saatamme sokaistua kaikelle sille, mihin hän jo kykenee. Uskallus luottaa nuoriin voi viedä seuran täysin uudelle tasolle. Uusi ei aina ole pahasta. Perinteitä ei tarvitse unohtaa, mutta muuttumattomuuden hinta voi koitua seuran kohtaloksi. Nuorisoseuran on pysyttävä riittävän freesinä, ja kuka muukaan olisi tehtävään parempi kuin aikakauden asiantuntija-nuori. Aikuisen vastuu on kuitenkin suuri. Yhteistyön toimiminen vaatii uskallusta luottaa ja olla avoin uusille ideoilla.
Ollessani viidennellä luokalla perustin ystävineni lastenteatterin nuorisoseuraamme. Seuran tarjoama mahdollisuus merkitsi, paitsi minulle myös lukuisille kylämme nuorille, paljon. Nyt viisi vuotta myöhemmin seuramme johtokuntalaisena voin vain olla kiitollinen saamastamme tilaisuudesta. Teatteri jatkaa yhä toimintaansa lasten ja nuorten itse räätälöimänä. On kuitenkin monia asioita, joissa olisimme voineet parantaa. Yhteistyö eri ikäluokkien välillä ei aina ole ollut mutkatonta. Siitä huolimatta työmme hedelmä on kaiken vaivan arvoista. Yhteistyö on mahdollisuus niin toimintaa ylläpitäville aikuisille kuin siitä nauttiville nuorillekin. Mahdollisuuksien luominen on kuitenkin paljolti kiinni seuran johdon tekemistä päätöksistä. Ei saisi vain istua odottelemassa nuorten saapumista. Tarjoamalla mahdollisuuksia toivotat uudet aktiiviset nuorisoseuralaiset tervetulleeksi mukaan perheeseen!
Sara Hänninen
Kirjoittaja on lukiolainen, osa Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat -ryhmää sekä oman kotinuorisoseuransa, Tarvasjoen Nuorisoseuran, johtokunnan jäsen ja seura-aktiivi.