Vilikkaampaa kesää kohti!

Aurinkoiset toukokuun terveiset Oulusta. Olen Heli Honkalampi, Nuorisoseura Vilikkaan puheenjohtaja, kansantanssin ohjaaja ja intohimoinen tanhuaja. Edellisen blogin kirjoittaja Marjo Örn esitti kysymyksen: ”Miten sinun nuorisoseurapolkusi on alkanut?” Kun rupesin omaa taivaltani muistelemaan, on olo vähän ”dinosaurusmainen”, kun voin aloittaa tämän tarinan sanoilla: ” Viime vuosituhannen loppupuolella…”

… aloitin kansantanssin Siilinjärven Kansantanssijoissa vuonna 1984. Siilinjärven Kansantanssijat eivät olleet osa nuorisoseuraa, mutta silloin kaikki alkoi. Kansantanssi vei minut kerta kaikkiaan heti mennessään ja samalla ihastuin muuhunkin suomalaiseen perinteiseen kulttuuriin. Erityisesti suomalainen kansallispukuperinne ja kansanmusiikki muodostuivat tärkeiksi. Kun kasvoin, aloin ohjaamaan siilinjärveläisiä kansantassiryhmiä aluksi apuohjaajana, sitten vastuuohjaajana ja pääohjaajana. Lukion jälkeen opiskelut veivät minut Ouluun vuonna 1995. Muutama vuosi myöhemmin minulle soitettiin Oulunsalon Nuorisoseurasta, josko pystyisin tulemaan sinne kansantanssin ohjaajaksi. No näinhän tapahtui ja silloin minun nuorisoseurapolkuni varsinaisesti alkoi.

Ohjasin Oulunsalossa erilaisia ryhmiä usean vuoden ajan. Toisen lapseni synnyttyä välimatka Oulun ja Oulunsalon välillä alkoi tuntumaan raskaalta ja haikein mielin lopetin ohjaajan työt Oulunsalossa. Oulunsalon Nuorisoseurassa olin tutustunut muihin ohjaajiin, erityisesti Kirsi Raetsaareen ja Tarja Majavaan (nyk. Koskela). Kolmestaan aloimme pohtia sitä, missä lapsemme voisivat tulevaisuudessa harrastaa kansantanssia. Oulussa ei tuohon aikaan ollut lasten kansantanssiryhmiä, joten päädyimme perustamaan uuden kaupunkiseuran, nuorisoseura Vilikkaan vuonna 2010. Aloitimme syyslukukauden 2010 kahdella ryhmällä, aikuinen – taapero ryhmällä Kintas ja 3-4 -vuotiaiden ryhmällä Hyrrä. Tällä hetkellä Vilikkaassa toimii viikoittain Kintaksen ja Hyrrän lisäksi seitsemän muuta ryhmää.

Vilikkaampaa kesää kohti

Kevät 2022 on herättänyt meidät kahden vuoden horroksen jälkeen siihen, että toista voi ottaa kiinni kädestä, kun tanssitaan. Toisen lähelle voi mennä. Suunniteltuja tapahtumia (kuten Vilikkaan 10-vuotiskonserttia…) ei tarvitse perua. Vilikkaan kevätkonsertin ja Pispalan Sottiisi-reissun suunnittelu onkin tällä hetkellä vilikkaimmillaan. Vilikkaasta lähtee Tampereelle ennätykselliset 90 osallistujaa. Mukana on useita perheitä, joissa lapset tanssivat Sottiisin yhteisohjelmissa ja vanhemmat osallistuvat esim. Tanssimyllyyn. Koen äärimmäisen tärkeäksi tässä ajassa juuri sen, että voimme vihdoin yhdessä tehdä ja toteuttaa erilaisia asioita. Osa ryhmistä myös valmistautuu osallistumaan Kaustisen kesän onnellisimpiin päiviin. Lisäpontta ja iloa Vilikkaan toimintaan on keväällä tuonut myös Vilikkaan valinta Pohjois-Pohjanmaan Vuoden nuorisoseuraksi. Perusteina oli muun muassa seuran kunnianhimoinen ja kehittävä ote kansantanssitoimintaan. Hyvä Vilikas!

Tulevan kesän kansantanssin kaikuja kuunnellessa odotan sitä, että voin katsomossa katsojana kokea sen hiljaisen odottavan hetken ennen kuin esitys alkaa. Tiedättehän mitä tarkoitan? Odotan myös sitä tunnetta, kun verhoissa kuuntelen juontajan esittelyä sydän tykyttäen ja sitä, kun pääsen astumaan esiintymislavalle. Tiedättehän? Odotan myös sitä, että ympärilläni on pitkän ajan jälkeen iso joukko ihmisiä yhteisen asian vuoksi tanssin ja musiikin äärellä. Seuraavalle kirjoittajalle esittäisinkin kysymyksen: ”Millainen on ollut sinun unohtumaton hetkesi kansantanssin parissa?”

Kuva: Laura Tauriainen

Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.