Kansantanssin kaikuja
Heippa Hyvinkäältä! Tällä kertaa kynää käyttää Pyykkisen Pia. Mietin, kuinka kertoisin omasta roolistani kansantanssin parissa ja päädyin olemaan tanhun moniottelija. Olen ikäni tanssinut, ryhmiä tanssittanut vuosien mittaan pienistä isoihin ja sen tanssimisen rinnalla olen ollut kaiken maailman hallituksissa ja toimikunnissa istuva, sen perinteisen kansantanssin puolestapuhuja.
Edellinen kirjoittaja, Varalan kansantanssinopettajakoulutuksen kurssikaverini Heli Honkalampi, kysyi ”Millainen on ollut sinun unohtumaton hetkesi kansantanssin parissa?”. Kysymys oli vaikea, koska niitä hetkiä on niin monia vuosien varrella. Muistan, kun lapsena tajusin ensimmäistä kertaa osaavani tanssia polkkaa, kuinka riemuissani olin. Muistan Kopposten, silloisen lapsiryhmäni, ensimmäisen mestaruusluokituksen. Miten ylpeä olinkaan heistä! Tai sen yhden tangon Göteborgin NORDLEKissa, kun sisuskaluissa saakka tuntui. Ei niitä hetkiä oikeastaan voi laittaa mihinkään järjestykseen. Tai en edes halua, jokaisella hetkellä on ihan oma paikkansa.
Valitsin sitten tuoreen hetken tältä kesältä. Hyvinkäällä tanssittiin Hoijakkaa eli Suomalaisen Kansantanssin Ystävien ja Karjalaisen Nuorisoliiton kesäjuhlia kesäkuussa ja kuten aina, kesäjuhlilla oli yhteisesitykset. Miten hienoa oli nähdä, tai oikeastaan tuntea, se yhdessä tanssimisen riemu, joka suorastaan väreili ilmassa. Aivan pienet tanssijanalut ensimmäisillä kesäjuhlillaan ja vuosikymmenten pituisen tanssiuran omaavat 90-kymppiset samalla kentällä yhtä aikaa tanssimassa omaa versiotaan Hellusta tai Vanhasta Loikosta liikutti hyvin syvältä. Tulen muistamaan sen aina.
Pitkän juhlattoman ajan jälkeen juhlia suunnitellessamme päätimme pitää yhteisohjelmat helppoina ja yksinkertaisina, jotta jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikka ei ehtisi paljoa harjoitella. Koostimme tanssisetit ”perustanhuista” eli perinteisistä Tanhuvakan tansseista ilman mitään kommervenkkejä. Jokainen tanssija mahtui mukaan ja jokainen sai tehdä oman versionsa samasta tanssista. Siinä hetkessä kirkastui viimeistään minulle kansantanssin ajatus kansan tanssina.
Tuon jälkeen olen miettinyt paljon mistä tuo tunne nousi. Mitä pidempään olen kansantanssin parissa toiminut, sitä enemmän huomaan itsekin palaavani niihin minun perusasioihin kansantanssissa. Minulle ”perustanssit”, Lappakatrilli, Ruotsinkatrilli Viitasaarelta tai vaikka Palpankilli ja Lantti, Repolainen ja ehdottomasti Lintu lensi oksalle ja Hansvili ovat perusasioita, joiden antamalle perustalle rakennan uusia juttuja. Ne ovat tuttuja ja turvallisia, joita on tanssittu vuosien mittaan yhdessä toisten kanssa. Tanssitan niitä myös ryhmilläni läpi aina silloin tällöin, syötän sinne harjoitusten väliin. Oliko tunteen takana tuttuus, tämän minä osaan ja tämä on minun perintöäni.
Ehkä se tunne tuli siitä, että tanssimme yhdessä toisten kanssa. Vuosien varrella tanssitut tanssit antoivat mahdollisuuden hakea itselle pari, liittyä neliöön ja tanssia yhdessä toisten kanssa, kun kaikki tietävät miten se menee. Näin korona-ajan rajoitusten, olohuoneessa yksin tanssittujen etäharjoitusten ja turvavälien jälkeen yhdessä jaettu kokemus on vieläkin isompi kuin yksin tehty.
Olen kiitollinen kaikille, joilta itse vuosien mittaan perustanhujen oppia olen saanut ammentaa. Olen saanut tanssia Tanhuvakkani läpi ja olen oppinut jo vähän lukemaan sen rivien välistä niitäkin muistiinpanoja, jotka eivät kirjaan saakkaa mahtuneet. Toivon, että pystyn myös omalta osaltani viemään niitä tansseja uusille tanssijoille. Jotta hekin saisivat sen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kun tanssii vaikka pitkässä rivissä Repolaista ihan tuosta noin vaan.
Seuraavalle kirjoittajalle viestikapulana jättäisin kysymyksen ”mikä on sinun perustanhusi?”. Minun on Lintu lensi oksalle, vaikka piirileikki se taitaa jollain luokittelulla olla. Samalla haastaisin jokaisen tanssimaan ainakin sen oman perustanhunsa tänä syksynä, kun harjoitukset taas alkavat. Ei siitä mitään esitystä tarvitse tehdä, kunhan tanssii tanssimisen ilosta yhdessä toisten kanssa.
Tämä kirjoitus on osa Kaikuja kansantanssin maailmasta -kirjoitussarjaa, jossa kuullaan kansantanssitoimijoiden kuulumisia ympäri Suomen kerran kuussa tämän vuoden loppuun. Jos sinua kiinnostaisi osallistua kirjoitussarjaan kirjoittamalla, otathan yhteyttä 044 744 3939 / teija.nikkari@nuorisoseurat.fi.