Katso äiti, katso

Aikuisen tehtäviin kuuluu ihastella lapsen tekemisiä. Temppuilu kiipeilytelineessä on hauskempaa, kun sitä kannattelee vanhemman rakastava katse. Piirustus muuttuu merkittävämmäksi, kun saa aikuiselle esitellä kuka kukin pääjalkaisista on. Rakkaan aikuisen lisäkysymykset antavat lapselle mahdollisuuden kertoa elämästään ja ajatuksistaan. 

Muistan, miten moni aikuinen minua kannusti. Isän työkaverit ja naapurit saivat lukea kirjoittamiani kirjoja ja kehuivat, että tämähän on tosi hyvä. Esiintymisvimmaa pääsin toteuttamaan, kun ystäväni kanssa hoksasimme tarjota itseämme tanssimaan Koukkuniemen vanhainkotiin. Tuntui hienolta, että jotkut katsovat ja samalla me tarjoamme heille iloa. 

Kaikille esiintyminen ei ole yhtä luonteenomaista. Sekin kuuluu lajiin, että lapsi menee esiintymishetken kynnyksellä lukkoon eikä pysty astumaan lavalle. Ääni juuttuu kurkkuun. Kauhuissani katsoin kerran ruotsinlaivalla trauman syntyä, kun teinityttö uskaltautui laulamaan karaokea eikä päässytkään oikeaan nuottiin kiinni. Perheen pöytään palatessa velikin tietysti ilkeästi ilkkui. Kävin kehumassa tytölle hänen lauluäänensä kauneutta, mutta en tiedä riittikö se. 

Taideharrastukseen, taiteeseen, liittyy aina epäonnistumisen mahdollisuus. Kaikki ei välttämättä mene nappiin. Harjoitteleminen ja tekeminen voi silti olla ollut hauskaa, ja on tosi palkitsevaa, jos pääsee yli ikävästä kokemuksesta. Ja sen jälkeen, jos onnistuu, ai että! Pääsee esiintymään muille ja saa tuntea, miten muut näkevät ja kuulevat juuri sinut. Keskittyvät sinuun. Katsovat. 

Jokainen ihminen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Taideharrastuksen parissa, kulttuurisessa nuorisotyössä mahdollistetaan juuri se. Eri ihmisillä on eri tavat ilmaista itseään, juuri siksi taidetta voi tehdä niin monella tavalla. Omista lapsistani yksi ujompi esiintyjä on päässyt nuorisotalon kerhossa käsikirjoittamaan videoita ja ohjaamaan niitä. Jokaiselle löytyy rooli, jossa viihtyy. 

Taideharrastuksella on tutkitusti useita upeita vaikutuksia. Itsestään selvästi se opettaa itseilmaisua, mutta myös itsetuntemusta, tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Taideharrastus voi opettaa myös kärsivällisyyttä, empatiaa, keskittymistä, sinnikkyyttä, itseluottamusta ja johtajuutta. Sitä kautta voi saada solmittua ystävyyssuhteita ja vahvistettua itsetuntoa. 

Kun koululaiskyselyssä nuorilta kysyttiin, mistä harrastuksista he ovat kiinnostuneita, esimerkiksi tanssi, parkour ja kuvataiteet olivat suosittuja. Monille harrastuksen hinta muodostaa ylittämättömän kynnyksen. On upeaa, että harrastamisen Suomen mallissa jokaiselle koululaiselle tullaan tarjoamaan mieluinen maksuton harrastus koulupäivän jälkeen. Erilaisia harrastamisen tapoja pitää tarjota, jotta kaikille löytyy se oma juttu. Paikkansa on silloin niin taiteen perusopetuksella kuin kulttuurisella nuorisotyölläkin.

Kirjoittaja Rosa Meriläinen on kirjailija, poliitikko, KULTA ry:n pääsihteeri ja Nuori Kulttuuri neuvottelukunnan puheenjohtaja

Kuva Heli Sorjonen