OSA III Vapaaehtoistoiminnan blogi – Jokaisen panos merkitsee
Tämä on viimeinen osa vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa käsittelevästä kolmiosaisesta blogisarjasta. Blogi nojaa Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkoston toteuttamaan haastattelututkimukseen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018 sekä vs. toimialajohtajana työskentelevän Henna Liirin omiin kokemuksiin Nuorisoseuroista niin harrastajana, vapaaehtoisena kuin vapaaehtoistoimintaa johtavana työntekijänä.
Vapaaehtoisten haastattelututkimus on osa seuratoiminnan tuki -verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.
Miltei kaikki kokivat olevansa merkittäviä toimijoita järjestössä ja ymmärsivät oman toimintansa merkityksen kokonaisuudelle. Suurin osa oli myös tyytyväinen omaan rooliinsa ja koki, että voi vaikuttaa siihen. Koettiin myös, että vapaaehtoistoiminta on sopiva osa elämää, mutta osalla tämä tuotti ongelmia vähintään ajoittain, ja jotkut olivat tehneet vapaaehtoistyötä myös muun elämän kustannuksella. Tässä ollaan varmasti vapaaehtoistoiminnan johtamisen kysymysten ytimessä. Nuorisoseurat on kansalaisjärjestö, jonka toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan. Tähän nuorisoseurakoneeseen kuuluu monenlaisia eri osia, joita kaikkia tarvitaan, jotta kone voi toimia. Olin mukana toteuttamassa haastattelujen kanssa rinnan toteutettua nuorisoseurojen vapaaehtoisten korttipakkaa[1], jossa teimme näkyväksi erilaisia vapaaehtoistehtäviä nuorisoseuroissa, ja joka toimii myös työkaluna vapaaehtoistoimintaa kehitettäessä.
Haastateltavista suurin osa koki vastuiden jakautuvan nuorisoseurassa suhteellisen tasaisesti, vaikkakin todettiin, että aina on niitä, jotka kantavat suuremman vastuun ja ovat myös valmiit siihen. Haastateltavat kokivat, että silloin ollaan pikemminkin ideaalitilanteessa, kun jokaisella on hänelle itselleen sopivan kokoinen tehtävä hoidettavana, ei silloin kun tämä pala kakusta on kaikilla samankokoinen. Esiin nousi kuitenkin, että usein nuorisoseurassa tekemistä on enemmän kuin tekijöitä ja liitolle esitettiin erilaisia toiveita asian korjaamiseksi, joita nyt viemme eteenpäin. Nuoret toivoivat myös saavansa enemmän vastuuta. Lisäksi raha ja joistain vaativista tehtävistä korvauksen maksaminen mietitytti. Haastateltavat myös priorisoivat omaa toimintaansa: ensin tulee oman seuran toiminta, sitten vasta alueen ja liiton yhteinen toiminta. Oman kokemukseni mukaan, emme ole ainut järjestö, jossa tehtävää riittäisi enemmänkin kuin on tekijöitä. Puhutaan niistä erityisen vastuun kantajista, joita tarvitaan nuorisoseurakoneenkin käynnistämiseksi. Nämä henkilöt eivät ilmesty tyhjästä, heidät on kasvatettava. Ajattelen, että kaikkien meidän vapaaehtoistoiminnan johtajien tehtävänä on osata nähdä potentiaali kohtaamissamme henkilöissä ja antaa sille mahdollisuuksia puhjeta kukkaan. On taitoa osata johtaa niin, että vastuu jakaantuu oikean kokoisissa paloissa oikeaan aikaan. Tätä minäkin tavoittelen, joskus jopa onnistunkin!
Suurin osa koki saavansa tarpeeksi kiitosta tekemästään vapaaehtoistyöstä järjestössämme. Aineistossa oli kuitenkin mainintoja myös siitä, että kiitollisuus oli pääteltävissä esimerkiksi tyytyväisistä tapahtuman osallistujista tai muuten aistittavissa. Kiitoksen sanoittaminen on toki ennen kaikkea meidän johtajien tehtävä, mutta meistä jokainen voi sen sanoa. Usein näillä pienillä sanoilla on suurempi merkitys kuin kuvittelemmekaan. Avataan siis rohkeasti suumme ja annetaan kiitoksen tulla, eikö?
Suurin osa koki tiedon kulkevan ainakin suhteellisen hyvin järjestössä. Nykyaikainen viestintä nähtiin yhdistystoimintaa helpottavana tekijänä. Monipuoliseen ja laajaan viestintään kuitenkin toivottiin panostettavan. Järjestöviestintä järjestävän tahon näkökulmasta tuntuu monesti siltä kuin huutaisi avaruuteen. Itse jää vain pohtimaan kuuleeko tai näkeekö oikeasti kukaan. Sitten yllättäen ilmoittautuminen kilahtaa rekisteriin tai saa tykkäyksen kuvalleen ja tietää, että kannattaa vain jatkaa huutamista avaruuteen edelleen säännöllisesti ja siihen panostaen. On siellä jossain joku, joka päivä ehkä jokunen enemmänkin, joka on kiinnostunut. Hyvä on myös muistaa, että viestintää tekee meistä jokainen, silloinkin kun emme sitä tahtoisi tehdä. Eräs kollega kertoi, kuinka hän oli mennyt nuorisoseura-asioissa erään vapaaehtoisen kotiin vierailulle. Oven oli avannut pieni lapsi, joka oli kummastellen kysynyt: ”Sinäkö se olet se nuorisoseura?”. Niin, tavallaan minäkin olen, ja järjestö tarvitsee kasvonsa. Lähetän täten myös voimia kaikille järjestöviestijöille, kyllä me hyvin vedetään!
Kirjoittaja on joensuulainen Suomen Nuorisoseurat ry:n vs. toimialajohtaja, jonka harrastuksiin kuuluvat kotoilu, käsityöt ja koira.
Henna Liiri
044 207 3072 / henna.liiri@nuorisoseurat.fi
PS. [1] Lue lisää vapaaehtoisten korttipakasta ja osta vaikka omaksi Puodista >>
Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.