Paleface: ”Nuorten ääni kuuluviin”
Pikseleistä fotorealismiin
Mä täytän ens vuonna 40. Kymmenen vuoden päästä, kun mä täytän 50, mun esikoistytär on jo 18. Sitten mä oon jo muinaisjäänne, ancient history. Mun läpimurrosta on jo 17 vuotta. Aika lentää siivillä.
Mun tekemiset nousee vahvasti nuorisokulttuurista, hiphopista, vaikka mä olenkin yhdistellyt räppiin muun muassa kansanmusaa ja muita musatyylejä. Suomiräppi on genrenä suhteellisen nuori, mutta hip hop -kulttuuri syntyi New Yorkissa jo 1970-luvulla. Kun innostuin ala-asteiässä räpistä, se oli afroamerikkalaista musaa ja Suomessa outo alakulttuuri. Kukaan ei kuunnellut räppiä. Se ei todellakaan ollut muodikasta. Räppi oli kuin salaseura. Todellista undergroundia.
Nyt siitä on tullut uusi iskelmä, populaarikulttuurin määrittelevä tekijä. Myös yhteiskunta on muuttunut hurjasti.
Maailman digitalisaatio on tapahtunut tänä aikana. Mun sukupolvelle VHS-nauhurit ja digitaalirannekellot olivat kova juttu. Kun ekat CD:t tulivat 80-luvun puolivälissä, käännettiin broidin kanssa CD-levy toisinpäin ja yritettiin kuunnella sen B-puoli, ihan niinkuin vinyyleissä tai C-kaseteissa. Ei toiminut.
Kohta CD:kin painuu kokonaan unholaan. Suurimmalla osalla tän lehden lukijoista ei oo koskaan ollutkaan musiikkia fyysisillä tallenteilla, vaan kaikki musa on ollut aina aineetonta, striimattua tai mp3:sia. Mä taas olen sitä sukupolvee, joka ymmärtää lyijykynän ja C-kasetin pyhän yhteyden.
Kehitys on ollut päätä huimaavaa. Pienenä hakattiin Commodore 64:ää. Tuon ajan ”vallankumouksellisessa” pelikoneessa oli 64 kilotavua. Pikselit oli pikkurillinpäänkokoisia. Ensimmäinen kuumatka vuonna 1969 tehtiin neljällä kilotavulla. Nyt pelikonsolit pyörittävät fotorealistisia, elokuvamaisen tarkkoja digitaalisia maailmoja ja pikkuriikkisissä kannettavissa laitteissa on järjetön vääntö.
Apple suunnittelee iPhone 8:n julkaisua. Uudessa mallissa on mm. visuaalinen mittanauha, jolla voi suunnata puhelimen kameran minne vaan, painaa touch screeniä ja siirtää toisaalle. Puhelin ilmoittaa välimatkan. Googlen uusi kääntäjä-appi on ihan niinkuin scifi-elokuvasta. Kun kameran suuntaa mihin tahansa missä on vieraskielistä tekstiä, vaikka kyrillisiä aakkosia eli venäjää, se kääntää tekstin puhelimen ruudulla reaaliajassa Suomen kielelle. Käyttäjä saa hieraista silmiään. iPhone-kasissa mukana on muun muassa kiinan, japanin ja korean aakkoset.
Kehitys kehittyy ja vaikka joskus tuntuu, että maailma on aina vaan synkempi ja ikävämpi paikka, todellisuudessa monet asiat ovat paremmin kuin takavuosina. Esimerkiksi yhä vähemmän maailman ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Oleellista olisi enää saada vanhat kääkät pois vallan kahvasta ja nuorten ääni kuuluviin. Maailma pelastuu vielä!