Sami Sivosen nuorisoseuratie on usean seuran summa: ”Talkooväki on jokaisen seuran pohja”

“Mie olen Sami, 36-vuotias teatterin tekijä, nuorisoseuralainen ja teatteriagentti. Asun perheeni kanssa Luumäellä ja työskentelen freelancer-ohjaajana muun muassa Saimaan Nuorisoseuroissa”, kertoo Sami Sivonen, jolla on kokemusta useasta erilaisesta seurasta ympäri Suomen. 

Miten tulit mukaan nuoriseuratoimintaan?   
Olen ollut ujo koko lapsuuteni, mutta esiintyminen kiinnosti valtavasti. Koulun ilmaisutaidon tuntien kautta sain kerättyä rohkeutta ja tammikuussa 2002 liityin Vuoksenniskan Nuorisoseuran IRTI-teatteriin. Se aloitti aivan uuden ajanjakson elämässäni, ja Jorma Piispasen ohjauksessa rohkaistun entisestään. Vuoden aikana pääsin osaksi nuorisoseuran johtokuntatoimintaa, joka avasi tien Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liiton (nyk. Saimaan Nuorisoseurat) teatteritoimikuntaan ja lopulta johtokuntaan. Muutaman vuoden päästä minut valittiin Kalevan Nuorten valtuustoon, ja silloin viimein sain jonkinlaisen käsityksen, miten monimuotoisesti ja intohimoisesti joka puolella Suomea nuorisoseuratoimintaa tehdään.  

Missä nuorisoseuroissa olet ollut ja millaisissa rooleissa olet toiminut?  
Harrastin teatteria Vuoksenniskan Nuorisoseurassa, jossa tein kaikkea mahdollista seuran hyväksi. Aholan Nuorisoseuran kanssa on pitkät perinteet yhteistyöstä. Lemin Nuorisoseura on muodostunut rakkaaksi yhteisöksi, johon pidän yhteyttä myös töiden ulkopuolella. Suomenniemen Nuorisoseuralla on myös oma paikka sydämessäni. Asuessani Pirkkalassa kävimme Lauran kanssa Kansalaisfoorumin järjestämän Perheteatteri-kurssin, jolloin liityimme Sottiisi Fun Clubiin. Ja keväällä 2021 muutettuamme Luumäelle, liityimme koko perhe Kangasvarren Nuorisoseuran jäseniksi. Olen myös kokenut kunniatehtäväksi auttaa ja edustaa nuorisoseuroja teatteriagenttina viime vuosien aikana. 

Miksi olet muuttanut? Onko muuttoihin vaikuttanut se, millaista nuorisoseuratoimintaa uudella paikkakunnalla on?  
Kokkolaan muutin opiskelemaan, mutta side Vuoksenniskan Nuorisoseuraan oli vahva ja se kesti toisaalla asumisen. Oli mukavaa tutustua Keski-Pohjanmaan paikallisseuroihin ohjaamisen kautta. Tampereelle muuttaessa jatkoin luottamustehtävääni teatteriagenttina niin Saimaalla kuin Hämeessä, mutta työn ja perheen lisäksi aikaa ei jäänyt paikallisen nuorisoseuran löytymiselle. Sottiisi Fun Club jäi myös harmillisen lyhytaikaiseksi jäsenyydeksi. Nuorisoseura voisi olla todella hyvä keino uuden asukkaan tutustua lähialueen ihmisiin.  

Miten paikallisuus on näkynyt eri nuorisoseuroissa?  
Paikallisuus on mielestäni ollut yhtä lailla hyvä asia kuin myös rajoittava tekijä. On suuri etu, että paikallistoimijoita on monilta eri osa-alueilta, jolloin apua ja tukea on saatavilla melko vaivattomasti, oli sitten kyse materiaaleista tai osaamisesta. Samalla tämä ajatus saattaa luoda harhan, ettei lähellä olevilla seuroilla olisi mitään annettavaa. Toivon, että yhteistyö lähiseurojen ja miksei myös kaukaisempienkin seurojen kanssa toisi toimintaan uutta intoa ja uskoa tulevaan. 

Mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia olet huomannut eri seuroissa?  
Teatterityöni kautta olen päässyt näkemään ja osallistumaan monien seurojen toimintaan. Oli seura mikä tahansa, niin talkooväki on sen pohja. Vakavaraisetkaan seurat eivät pääse kehittymään, ellei sieltä löydy ihmisiä toteuttamaan vanhaa ja uutta. Huolestuttava piirre on myös seuran henkilöityminen. Aktiivisen nuorisoseuralaisen jäädessä pois toiminnasta olisi hyvä, että tietoa ja taitoa olisi jaettu jo hyvissä ajoin. On kohtuutonta, että muutama henkilö kannattelee seuran asioita ja pahimmillaan saattaa päättää asioista muiden yli. 

Jos voisit ottaa yhden hyvän asian jokaisesta seurasta mukaasi, mitä ne olisivat?  
Tämä onkin perustavanlaatuinen kysymys. Teatterin tekeminen on oma intohimoni, ja sitä olen saanut toteuttaa erityisesti nuorisoseurojen kautta. Heiltä olen myös saanut ymmärryksen yhteistyöstä, yhdessä olemisesta ja tekemisestä sekä perinteiden arvostamisesta. Ilman Nuorisoseuroja ja niitä upeita ihmisiä, joita olen vuosien mittaan tavannut, en olisi tällainen kuin olen. Joten on mahdotonta luetella niitä kaikkia.  

Mitä moninaisuus merkitsee sinulle?  
Se ympäröi meitä. Luonnossa, arjessa, elämässä. Ihminen nähdään ja kohdataan ihmisenä, ja kaikki olemme arvokkaita. On ollut aikoja, jolloin moninaisuutta ei nähty hyvänä asiana. Toivon, että tuo aika olisi jo ohi. Ja jokainen meistä voi vaikuttaa siihen.  

Teksti: Pasi Saarinen
Kuva: Jussi Kaijankangas

Kuvassa Sami Sivonen vuoden 2015 Lasten Kalenoissa Lappeenrannassa.

Juttu on julkaistu Nuorisoseurat-lehdessä 4/2021 juttusarjassa ”Nuorisoseurasta toiseen”.