Suomen Nuorisoseurat sai Ragni Reichardtista uuden aikakauden johtajan
”Mikään ei tuota niin paljon iloa kuin toimiminen yhteisen hyvän eteen”
Teksti: Minna Wallenius
Erään hyvinkääläisen perheenäidin arkiaamu alkaa seuraavasti. Herättyään hän kipittää alakertaan ja antaa kissoille ruuan, napsauttaa kahvinkeittimen päälle, nauttii aamukahvit rauhassa, jumppaa kropan hereille ja ainakin kerran viikossa lähtee aamulenkille. Vasta sen jälkeen hän herättelee lapset, Alexanderin 7v ja Amandan 4v, ja suuntaa koulun ja perhepäivähoidon kautta töihinsä Hyvinkään kaupunginmuseolle.
”Mulla täytyy olla oma aika, että päivä lähtee hyvin käyntiin”, valaisee Ragni Reichardt, 35.
Kyseessä on vasta valittu Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja, joten en malta olla kysymättä, miltä nyt tuntuu?
”En vielä ihan usko tätä todeksi. Tämä on yksi elämäni mahtavimmista asioista.”
Lapsuus Virossa oli yhteisöllistä aikaa
Ragni on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskentelee Hyvinkään kaupunginmuseolla sisällöntuottajana.
”Minulla on työpaikkojen suhteen ollut onni myötä, ja olen päässyt synnyttämään uutta näkökulmaa. Olen myös äärimmäisen kiitollinen Suomelle, että olen saanut kouluttautua haluamaani ammattiin.”
Ragni oli 10-vuotias, kun hän muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa Virosta Suomeen. Hän muistelee elämäänsä Neuvosto-Virossa lämmöllä.
”Meillä oli iso perhe, ja muutenkin yhteisöllisyyttä oli paljon. Virossa eli tuohon aikaan voimakas kyläkulttuuri: koko kylä kasvatti lapsia ja toisista pidettiin huolta.”
Taustalla leijui kuitenkin epämääräinen uhka. Ragnin perhe asui lähellä lentotukikohtaa, ja lentokoneista saatettiin pudottaa lentolehtisiä, joissa neuvottiin, miten kaasunaamari puetaan päälle. Elettiin laulavan vallankumouksen aikaa, joka lapsille näyttäytyi pelottavana, vaikka aikuiset suhtautuivat tilanteeseen rauhallisesti.
”Äitini on inkeriläinen, joten hän pääsi paluumuuttajan statuksella Suomeen, ja niin me muutimme Suomeen ja Koskelle vuonna 1991.”
Nuorisoseura kasvatti suomalaiseen kulttuuriin
Ragnin ensimmäisiä muistikuvia Suomesta oli uuden luokkakaverin, Elinan, toivotus: ”Tu-le tanhuun, siel-lä on mu-ka-vaa”, jonka Elina esitti kuuluvalla äänellä ja selkeästi artikuloiden. Ja niin Ragni meni tanhuun, ja hänestä ja Elinasta tuli läheiset ystävät. Kosken Nuorisoseurasta muodostui yksi tärkeimmistä paikoista, joka auttoi Ragnia kotoutumaan Suomeen.
”Nuorisoseuroissa ei haitannut, että oli erilainen. En kokenut oloani ulkopuoliseksi. Nuorisoseurassa ei tarjottu valmista ajatusmallia eikä pidetty tyhmänä, kun kysyin, miksi jokin asia Suomessa tehdään tietyllä tavalla. Yhdessä mietimme kysymyksiin vastauksia, ja kun menimme esiintymään, ohjaaja piti hienona sitä, että tulin omassa virolaisessa kansallispuvussani. Erilaisuus nähtiin rikkautena.”
Ragni näkeekin maahanmuuttajissa nuorisoseuroille yhden suuren mahdollisuuden ja tavoitteen tulevaisuuttakin ajatellen.
”Pitäisi luoda uusia sellaisia uusia toimintamalleja, joilla voisi tutustua puolin ja toisin. Yhdessä tehdessä on luontevaa tutustua ihmisiin ja tapoihin. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseurat järjestävät kulttuuri-iltoja, joissa voi tulla tutustumaan muualta tulleiden kulttuuriin. Näen, että nuorisoseuroissa ollaan edistysmielisiä ja halutaan tarjota hyvää omaan yhteisöön. Toiminnassa vallitsee hyvä henki, solidaarisuus ja auttamisen halu”, Ragni tiivistää.
Askel askeleelta kohti puheenjohtajuutta
Ragni sanoo saaneensa nuorisoseuroista myös työelämätaitoja.
”Erityisesti kuuntelemisen taidon! Niin, ja vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot. Meitä oli Kosken Nuorisoseurassa 2000-luvun taitteessa tosi kirjava porukka ihmisiä: opiskelijoita, yrittäjiä ja kotiäitejä, ja aina pystyttiin sopimaan yhteisistä asioista. Olen luontaisesti vastuunkantaja, mutta piirre on edelleen vahvistunut nuorisoseuroissa. Olen saanut askel askeleelta lisää vastuuta, ja minua on kannustettu eteenpäin. Edelleen opin koko ajan uutta.”
Ragni onkin ollut monessa mukana. Kosken Nuorisoseuroissa hän on ollut niin ohjaajana kuin johtokunnan jäsenenä, myöhemmin piirin johtokunnassa ja Kalevan Nuorten valtuustossa. Kun Kalevan Nuorten Liiton toimintaa ruvettiin yhdistämään Suomen Nuorisoseurojen toimintaan, Ragni tuumi, että nuorisoseuratoiminta oli hänen osaltaan tässä.
”Ajattelin, että mä oon niin vanha, ettei mua tarvita enää mihinkään. Kuopion syysvaltuustossa vuonna 2011 jättäydyinkin sitten pois. Olin silloin 29-vuotias”, Ragni muistelee.
Tanhua hän ei sentään malttanut jättää, vaan sunnuntai oli – ja on edelleen – äidin omaa aikaa, jolloin hän otti auton alleen, ja ajeli Hyvinkäältä Koskelle omiin tanhuharjoituksiinsa. Pari vuotta meni tällaisella hiljaiselolla, kunnes Ragnin nuorimmainen lapsi täytti vuoden, ja Ragni ajatteli, että nyt hänellä olisi niin paljon aikaa, että voisi tehdä jotain uutta. Hän haki ja pääsi Suomen Nuorisoseurojen hallitukseen vuonna 2014. Vuodet 2015-2016 hän toimi hallituksen varapuheenjohtajana.
Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan
Puheenjohtajuus tuntuukin loogiselta jatkumolta, mutta Ragnista itsestään se ei ole tuntunut siltä.
”Jälkikäteen tämä tietenkin näyttäytyy loogisena, mutta elän aina niin hetkessä, etten välttämättä tajua koko kuviota”, hän nauraa.
Hän ei olekaan ehtinyt muodostamaan julkisuuskuvaansa. Ragnilla on kuitenkin kaksi esikuvaa, joita hän kuvailee siten, että paljastaa jotain oleellista itsestäänkin. Ragni ihailee Pekka Haavistoa, koska tämä on tehnyt itselleen sen näköisen elämän kuin Ragni haluaisi – toimiessaan maailman rauhan ja ympäristön puolesta. Toinen esikuva, oman seuran Taina Salminen, on puolestaan saanut ihmiset toimimaan yhdessä. Taina on tehnyt yhteisen hyvän eteen paljon, tarttumalla itse toimeen. Mikä Ragnia sitten motivoi yhteisten asioiden hoitamiseen?
”Tarvitsemme muutosta, että asiat olisivat paremmin. Ja maailmasta tulee parempi, kun siitä tehdään sellainen.”
Samasta syystä Ragni on ehdolla myös kevään kuntavaaleissa. Puoluevalinta, Vihreät, on ollut hänelle selvä jo yläasteelta lähtien.
”Haluan, että yhteiskunta on tasa-arvoinen. On huolestuttavaa, miten paljon raha määrittää sitä, mikä ihmisestä voi tulla. Suomessakin. Haluan toimia niiden puolesta, jotka eivät pysty pitämään kiinni omista oikeuksistaan.”
Erityisesti lasten ja luonnon hyvinvointi on hänelle sydämen asioita.
”Lasten kärsimys on kamalaa, ja haluaisinkin, että konfliktialueilta saataisiin siviilit mahdollisimman nopeasti pois. Lisäksi minua huolettaa maailman tila: ylikulutus, ilmastonmuutos ja arktiksen sulaminen. Toivoisin, että ihmiset katsoisivat ympärilleen ja ottaisivat huomioon toistensa tarpeet sekä ympäristön hyvinvoinnin.”
Voimaa kaikkeen tekemiseen hän saa paitsi lapsista, niin myös tanhusta, talkoista, urheilusta sekä hyvästä ruuasta, ystävistä ja rakkaudesta. Vaikka päivä olisi ollut raskas ja kiireinen, niin Ragni pyrkii kuitenkin päättämään päivän aina positiiviseen vireeseen.
”Pyrin siihen, että ilta päättyy iloiseen asiaan. Olkoon se sitten jakso lempiohjelmaa, Modernia perhettä tai kappaleen verran Kirkkoisä Augustinuksen tunnustusten lukemista.”