Jäljet kuumassa asfaltissa – Vuoden Hermanni Valo Aatrokoski

En keksi tarpeeksi ja tarpeeksi hyviä adjektiiveja kuvaamaan Valo Aatrokoskea.  Lämminhenkinen, ahkera, idearikas, kaikessa mukana, äärimmäisen ystävällinen. Ei ihme, että juuri hän on saanut kannettavakseen Vuoden Hermannin vitjat seuraavaksi vuodeksi. Sateesta huolimatta päätämme lähteä Vantaanjoen rantaan ottamaan hänestä kuvia lehteä varten ja juttelemaan tuoreen Vuoden Hermannin ajatuksista.

”Ei se yllätyksenä tullut. Harva asia enää tässä iässä yllättää, mutta mukavaahan se oli”, totesi Valo valinnastaan hymyillen. Hän kertoi tienneensä, että hänelle oli anottu Vuoden Hermanni -titteliä. Jossakin vaiheessa muiden kiertelevistä ja kaartelevista kommenteista epäilykset heräsivät, että valinta kohdistuisi häneen.

Nuorisoseuralainen henkeen ja vereen

Valo syntyi 1946 nuorisoseuraperheeseen: sekä isä että äiti olivat aktiivisia nuorisoseuralaisia. Nuorisoseuran kesäjuhlien tansseissa Valo tutustui mukavaan tyttöön, jonka kanssa yhteisiä tansseja on kertynyt kohta 50 vuotta.

Valon nuorisoseura-CV on vaikuttava. Hän on tehnyt kaikkea, mitä nuorisoseuroissa voi tehdä ja saanut kaikki ansiomerkit, joita voi saada. Hän on vaikuttanut niin omassa seurassaan, piirissä ja liitossa, Kalevan Nuorissa, Kansalaisfoorumissa ja H-killassa. Istunut jäsenenä ja puheenjohtajana, valtuustoissa, edustajistoissa ja toimikunnissa. Lisäksi hän on ohjannut tanhuryhmää, valvonut diskoja, vetänyt kerhoja ja edistänyt urheilutoimintaa. Heikompaa jo hengästyttää!

Valon oma seura on Röykän-Leppälammen nuorisoseura. Seura täyttää 100 vuotta vuonna 2018. ”Olisi hienoa juhlia sataa vuotta yhdessä itsenäisen Suomen kanssa, mutta me olemme puoli vuotta nuorempi eli perustettu heinäkuussa 1918.”

Nuorisoseurojen historian penkominen on myös Valolla lähellä sydäntä. Viime vuonna julkaistiin ”Nurmijärven nuorisoseurat ja nuorisoseurojen talot sotien pyörteissä”. Valo selvitti eri lähteistä, muun muassa vanhoista kuiteista, onko nuorisoseuroja mahdollisesti käytetty varastoina tai jopa evakkojen majoittamiseen. Seuraavaksi hän suunnittelee satavuotiaan seuransa historiikkia.

Nuorisoseurat ja H-kilta nyt ja tulevaisuudessa

Valo sanoo monien Hermannien ja Hermanskojen jääneen eläkkeelle varsinaisesta nuorisoseuratoiminnasta. Omassa seurassaan Valo toimii edelleen hyvin aktiivisesti, mutta toivoo, että hänelle löytyisi nuori seuraaja.

”Samat aatteet voivat edelleen olla toiminnan pohjalla, mutta kyllä ne pitää päivittää tähän päivään. Vähän niin kuin raamattua käännetään uudelleen tähän päivään,” Valo mietiskelee.

Täysin Valo ei kuitenkaan toiminnasta jättäytyisi, sillä lasten ilon näkeminen on hänelle suurin palkkio vapaaehtoistyöstä.