Vuoden nuorisoseuralainen Leena Uski on Lemin nuorisoseuran sielu

Teksti: Minna Wallenius

Leena Uski, 70, on Lemin nuorisoseuran toiminnanjohtaja, talonmies ja sielu. Hän on se kuuluisa ”joku”, joka hoitaa kaikki tarvittavat tehtävät. Hän ei kuitenkaan halua olla millään jalustalla eikä esillä muutenkaan, ja kuvaa itseään ”tavalliseksi maalaiseksi”. Tunnustuksen saaminenkin tuntuu Leenasta vähän hankalalta.

”Onhan se tietty hienoa tällainen kunniamaininta saada, ja hyvältä tuntuu, kun muistetaan”, Leena Uski sanoo, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, ”en minä olis mitään tunnustuksia tarvinnut.”

Emännän aputytöstä puheenjohtajaksi

Leena oli 13-vuotias, kun nuorisoseuratalon emäntä pyysi hänet avukseen tanssien kahvitukseen. Sen jälkeen hän avusti vuosikausia erilaisissa tapahtumissa, kuten tansseissa, teatteripäivissä ja kilpailuissa.

”Niissä tapahtumissa saattoi talo olla niin hirveän täynnä, ettei istumaan päässyt,” Leena muistelee. ”Tansseissa istuttiin tytöt toisella ja pojat toisella reunalla, eikä silloin ollut puhettakaan mistään naistenhauista.”

Varsinainen nuorisoseuratoiminta alkoi tanhuharrastuksen parissa – ja hiljalleen Leena kasvoi kiinni nuorisoseuratoimintaan. Nyt Leena on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta oman seuransa puheenjohtajana; toki hän ehti olla johtokuntatyöskentelyssä mukana aiemminkin.

”Yhteen aikaan olin seuran sihteeri, kun Klemin Pentti oli puheenjohtajana. Sitten välillä oli hiljaisempi kausi, kun lapset olivat pieniä, mutta jonkin ajan päästä olin uudestaan sihteerinä. Kai minut lapsena rokotettiin nuorisoseurapiikillä,” hän kertoo pitkästä urastaan.

”Minut on pitänyt mukana jännä yhteishenki ja mukavat ihmiset, jotka ovat minulle kuin toinen perhe,” Leena sanoo.

Lavalla pieni sivurooli, kuliseissa päärooli

Lemin nuorisoseurassa toimii nykyisin lasten ja aikuisten teatteriryhmät, Folkjam- ja Tempoa tenaviin-ryhmät. Kummallakin näytelmäryhmällä sekä Folkjam- ja Tempoa tenaviin -ryhmillä on palkatut ammattiohjaajat, mutta muu toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Leena onkin mukana, no, kaikessa: teatteritoiminnassa lipunmyynnissä, kuiskaajana, organisoijana ja toisinaan myös näyttelijänä. Leena käy avaamassa ovet harrastajille, kuuntelee toiveet ja siivoaa jäljet. Folkjam-ryhmässä Leena on mukana yhtenä harrastajana. Leena pitääkin nuorisoseuratoiminnassa parhaana toiminnan monipuolisuutta ja sitä, että eri-ikäiset ihmiset toimivat yhdessä.

Haastattelua tehdessä nuorisoseuran teatterikerho harjoitteli Mika Waltarin näytelmää Miljoonavaillinki. Ensi-iltansa näytelmä sai perjantaina 6. marraskuuta. Lavalla Leenalla on pieni rooli, mutta kulisseissa hän pyörittää pääroolia. Toiminnan kohokohtia Leenalle ovatkin juuri teatterinäytösten ensi-illat, joissa on aivan oma tunnelmansa.

”Kyllä siitä tulee hyvä tunne, kun saadaan näytelmä yhdessä valmiiksi”, hän kertoo. ”Ja onhan nuo sanoneet, että jos miut ei ois, nii ei homma menis niin sutjakkaasti”, Leena tohtii kertomaan saamastaan palautteesta.

Seurantalo Tapiolan remontti

Toiminnan pyörittämisen lisäksi Leena on huolehtinut siitä, että toiminnan puitteet, eli nuorisoseurantalo Tapiola, on pysynyt kunnossa. Viimeisen viiden vuoden sisään Tapiolassa on tehty iso remontti: uusittu katto, uusittu ja maalattu ulkoseiniä, sisäseinille tehty remonttia ja asennettu ilmalämpöpumput. Kaikissa remonteissa Leena on ollut keskeisessä roolissa. Hän on tehnyt avustushakemuksia, materiaalihankintoja ja käynyt urakkaneuvotteluja yhteistyössä seuran johtokunnan kanssa sekä tehnyt tietenkin käytännön talkootöitä.

”Nyt talo on melko hyvässä kunnossa, ja täällä pidetään moni perhejuhlia, kuten häitä”, Leena sanoo tyytyväisenä.

Leena on vuosien mittaan viettänyt niin paljon aikaa seurantalolla, että mielessä käy, miten hän oma perheensä on asiaan suhtautunut.

”Mies ja yksi lapsista on ollut mukana”, Leena sanoo. ”Eli ei perhe ole mitään valitellut – tai sitten en ole ollut sitä kotona kuulemassa”, hän nauraa.

Suurimpana toiveena toiminnan jatkuminen

Vuoden nuorisoseuralaiseksi valitseminen ei ole ainoa kunnia, jonka Leena on tänä vuonna saanut. Hän kantaa parhaillaan myös Lemin Esko -arvonimeä. Sen antaa kunnan sivistyslautakunta kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kunniakansalaiseksi valitsemiseen vaikutti nuorisoseuratoiminnan lisäksi muun muassa aktiivisuus musiikkiyhdistyksen ja monen muun yhdistyksen talkoissa. Hänet nähdään milloin seurakunnan kirpputorilla auttamassa ja milloin vastaamassa Musiikkijuhlien lipunmyynnistä. Miten 70-vuotias jaksaa hoitaa tämän kaiken?

”Kun on ollut terveenä, niin mikäs näitä on ollut tehdessä”, Leena sanoo nöyrästi. ”Lisäksi ne sanovat, että ihminen on juuri sen ikäinen, kuin tuntee olevansa. Minä olen siinä tapauksessa 15-vuotias!”

Leena sanoo saavansa voimia toimintaan – mistäs muusta kuin toisenlaisesta toiminnasta. Kesäaikaan hän tekee pihahommia ja talviaikaan kuntoilee: jumppaa, hiihtää ja käy kuntosalilla. Mukavia hetkiä hän viettää myös kahden lapsensa, kolmen lapsenlapsen ja kahden lapsenlapsenlapsensa kanssa. Vaikka virtaa riittää, niin nyt Leena kuitenkin toivoo, että hänelle löytyisi jo jatkaja nuorisoseurassa.

”Jos minä jotain toivoisin, niin että tälle toiminnalla olisi jatkumoa. Että löytyisi yksi tai useampikin henkilö, jotka lähtis vetämään toimintaa. Varmaa on, että nuorisoseurasta löytyy ihan jokaiselle jotakin tehtävää.”