Kuusi mahdotonta asiaa ennen aamiaista
”Mutta koetapa uskoa tätä: Minä olen täsmälleen satayksi vuotta, viisi kuukautta ja yhden päivän vanha”.
”Sitä minä en voi uskoa!” sanoi Alice.
”Etkö?” säälitteli kuningatar. ”Yritä uudestaan: vedä syvään henkeä ja pane silmät kiinni.”
Alice nauroi. “Ei kannata yrittää, ei mahdottomia asioita voi uskoa.”
“Et ole tainnut paljoa harjoitella”, sanoi kuningatar. “Sinun iässäsi minä harjoittelin sitä puoli tuntia joka päivä. Jaa jaa, joskus minun on onnistunut uskoa jopa kuusi mahdotonta asiaa ennen aamiaista.
Katkelma kirjasta Lewis Carroll: Alice Peilintakamaassa, Wsoy 2010
Viestinnän ihmisten on jatkuvasti keksittävä hauskaa, tunteita herättävää tai mielenkiintoista sisältöä – siis lähes mahdottomia asioita! ”Mutta mahtavia aiheitahan on nuorisoseuroissa vaikka millä mitalla!” saatat ajatella. Ja se on totta! Mutta miten niistä kertoa aina uudella, hauskalla tavalla? Miten keksiä aina uusi näkökulma? Minkälaisen kuvan valitsen ja mistä sen löydän? Mitkä sanat valitsen, jotta lukijat koukuttuvat? Ja näitä asioita on keksittävä joka päivä monta. Ja on uskottava omiin sanoihinsa, muuten niitä ei pysty viemään eteenpäin
Päätän kokeilla Valkoisen kuningattaren taktiikkaa. Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni. ”Uskon, että huomenna olen tuotteliaampi, koska ehdin siivota työpöytäni”. Plaah… ”Uskon, että tästä lehdestä saan paljon palautetta (aura.piha@nuorisoseurat.fi, vinkvink).” Vähän parempi.
”Uskon, että ensi vuonna jäsenseurat oikein kisailevat, kuka saa julkaista oman juttunsa Nuorisoseuralehdessä!”. Lämpenee. Tämähän on kivaa 🙂
”Uskon, että viiden vuoden päästä kaikki suomalaiset tietävät nuorisoseuroista!”
”Uskon, että jonain päivänä pääsen kymmenessä minuutissa Rovaniemelle kirjoittamaan lehtijuttua!”
”Uskon, että jonain päivänä paperilehdessä on liikkuvaa kuvaa, niin kuin Harry Potterissa!”
Vaatii selvästi päivittäistä harjoittelua. Huh, kaamea nälkä. Vihdoin saa aamupalaa.
Aura Piha
Tiedottaja pohtii järjestöviestintää, kommunikoinnin vaikeutta ja nuorisoseuraelämää